Nitor muutti Centralin talon yläkertaan

30.4.2018 klo 12.04

Nitor muutti alkuvuodesta 2018 päämajansa osoitteeseen Aleksanterinkatu 46. Uudet tilat ovat tyylikkäät ja tukevat itseohjautuvaa, mutta yhteisöllistä työskentelyä. Kuulemme toimitiloistamme vielä lisää myöhemmin, mutta nyt Wapun kunniaksi Nitorin Kulttuuritoimitus päätti tutustua rakennuksen historiaan ja kutsui talossa 1950-luvulla asuneen Hellevi Putkosen tupatarkastukselle.

wreden-pasaasi-nitor-hq-2018.jpg

Nitorin uusi toimisto sijaitsee Aleksanterinkatu 46:n kuudennessa ja ylimmässä kerroksessa. Arkkitehti Karl August Wreden suunnittelema, Centralin talona tunnettu, uusrenessanssityylinen rakennus valmistui 1888–1892 välillä. Rakennusta rajaa Aleksanterinkadun lisäksi Mikonkatu ja Pohjoisesplanadi sekä rakennuksen läpi kulkeva Vanha Kauppakuja, alunperin Wreden pasaasi, joka nykyisin tunnetaan paremmin katunimellään “Mummotunneli”.

Nitor on kymmenvuotisen historiansa aikana pitänyt päämajaansa neljässä eri osoitteessa, viimeisimpänä Pohjolan toimitalossa Aleksanterinkadulla. Vuonna 1899 rakennetun kansallisromanttisen Pohjolan talon sisäänkäynnin kuuluisat vuolukivinaamiot ovat kuvanveistäjä Hilda Flodinin käsialaa ja talon julkisivun suunnittelivat vasta Polyteknillisestä opistosta valmistuneet nuoret toivot, Herman Gesellius, Armas Lindgren ja Eliel Saarinen.

Koska arvostamme perinteitä, päätti Kulttuuritoimitus kutsua talossa 1950-luvulla asuneen Hellevi Putkosen tupatarkastukselle. Mediatietojen perusteella Hellevi on asuttanut juuri Centralin talon kuudetta kerrosta, missä Nitorin toimistokin sijaitsee. Kulttuuritoimituksella on tietenkin erinomaiset yhteydet kaikkiin Helsingin merkkihenkilöihin ja niinpä Helleviinkin löytyi linkki: digitaalisen insinöörin Juha Larjomaan anopin vanhemmat ovat myös asuneet talossa ja pystyimme kutsumaan Hellevin kylään.

Hellevi Putkonen asui Aleksanterinkatu 46:ssa lähes kaksikymmentä vuotta perheensä kanssa. Perhe asui tilassa, jossa nykyään kokoontuvat Nitorin ketterät valmentajat. Jos Nitorilaisilla onkin monenlaisia taustoja, niin Hellevin aikana talossa majaili vielä sekalaisempaa väkeä! Kulttuuritoimitus lähti nyt Vapun kunniaksi selvittämään toimistomme historiaa.

Hellevi, miltä tuntuu olla takaisin kotona?
Olette te kyllä melkoisen remontin saaneet aikaiseksi!

Kulttuuritoimitus äänesti autenttisen sisustuksen puolesta, mutta ilmeisesti sähköpöydät ja muu humpuuki ovat nykyään välttämättömiä. Miltä nykyinen toimitilamme näytti 1950-luvulla?
Huoneistot olivat pieniä ja yhteinen WC sekä yhteispuhelin sijaitsivat käytävällä, joten naapurit tulivat tutuiksi! Sodan jälkeen täällä asui tosiaan erikoistakin väkeä kuten kullanhuuhtojia, venäläisiä emigrantteja, skitsofreenikko sekä eräs huijarimummo.

Jotkut asiat eivät niin vain muutu! Entä missä tapasit leikkiä pienenä?
Aloitin koulunkäynnin Kaisaniemen kansakoulussa ja leikimme Kaisaniemen puistossa. Pesäpalloa pelasimme Kruununhaan lapsia vastaan.

Olemmekin tainneet lukea Itä-Länsi otteluista joskus. Mitä muita harrastuksia teillä oli?
No, Vanhalla Kauppakujalla kellarikerroksessa oli siihen aikaan Mannerheiminkin suosima ravintola König. Siihen aikaan ei ihan ymmärretty jätehuollon merkitystä ja kunnianarvoisan ravintolan avoimet roska-astiat olivat aivan ravintolan keittiön vieressä. Isäni ja veljeni rakas harrastus olikin talomme kellaritiloissa ns. rottasafari, missä he harvensivat villiksi käynyttä rottakantaa. Itse tykkäsin jahdata puluja Espan puistossa.

Hui! Entä miten viihdyit talossa nuoruudessasi?
Tilathan olivat todella ahtaat nykypäivään verrattuna: oli vaikeaa saada omaa tilaa. Pelasimme kavereiden kanssa käytävällä korttia säilytyslaatikoiden päällä. Toisaalta en olisi voinut kuvitella tapaavani ihmisiä niin erilaisilla taustoilla missään muualla.

Olet asunut talossa mielenkiintoisina aikoina. Mitä tapahtumia on jäänyt mieleesi?
Muistan ihailleeni katolta vuonna 1957 laukaistun Sputnikin lentoa. Ylhäältä pääsi myös katsomaan muiden rakennusten elämää. Esimerkiksi viereisessä Pohjolan talossa juhlittiin konjakin ja samppanjan virratessa.

Ehkä sielläkin harrastettiin Prosecco-perjantaita. Vaikuttaa siltä, että talossa on asunut paljon persoonallisia henkilöitä. Kuka jäi mieleesi erityisesti?
Ehdottomasti Neiti Puotiniemi eli huijarimummo. Hän näytti viattomalta Neiti Marplelta, mutta oli täysi huijari. Alkoholi oli silloin vielä kortilla ja Neiti Puotiniemi tarjoutui hakemaan ihmisille viinaa Kauppakujan Alkosta, mutta sen jälkeen kun hän oli kadulla ottanut viinanhakijoiden rahat, hän kulki talon läpi ja karkasi toisen puolen rapusta ulos.

Nitorin yksi teeseistä on, että meiltä jäädään eläkkeelle. Emme siis näe heti mahdollisuutta päästä täältä pois. Mitä sinä teit muutettuasi pois kotoa?
Päätin opiskella lapsen hankkimisen jälkeen, mikä oli tuolloin epätavallista. Opiskelin matematiikkaa ja kasvatustiedettä ja menin sittemmin töihin Helsingin yliopiston Opettajankoulutuslaitokselle, missä viihdyinkin liki 40 vuotta!

Vaikuttaa siltä, että Wreden pasaasi ja Centralin talo kutsuvat sinua yhä?
Tavoitteeni on Wreden pasaasin kunnianpalautus. Kauppakujanhan piti alkuperäisen suunnitelman ja eurooppalaisten esikuviensa mukaisesti olla katettu. Kun Wreden pasaasi täytti 50 vuotta, sen kattamista suunniteltiin seuraavan kerran, mutta se jäi toteuttamatta. Samoin 80-luvun lopulla kattaminen oli uudemman kerran esillä, mutta silloin se jäi toteuttamatta laman takia. Olisin onnellinen, jos arkkitehtuurisesti arvokas kohde saisi Helsingin kaupungilta enemmän arvostusta.

Mekin kaipaamme arvostusta. Kulttuuritoimitus lupaa, että Digitaaliset Insinöörit kohtelevat taloa hyvin. Hellevi, olet tervetullut kylään koska vain!


180226-Hellevi-Putkonen-Juha-Larjomaa_-_web.jpg

Hellevi Putkonen, Juha Larjomaa ja Vuohi-taulu (E. Karlsson).

Nitorin Kulttuuritoimitus

Nitorin kulttuuritoimitus on syntynyt tarpeesta kirjoittaa auki sekä Nitorin mytologiaa, toimistolla liikkuvia huhupuheita että unelmia.